Aira Samulin: Soturi ja sunnuntailapsi/ Auringonpimennys

Aira Samulin: Soturi ja sunnuntailapsi/ Auringonpimennys, yhteisnidos (<- Adlibrikseen)
Toimittanut: (Soturi ja sunnuntailapsi) Sirkka-Liisa Lähteenoja, (Auringonpimennys) Soile Eskelinen
Kustantaja: WSOY (Soturi ja sunnuntailapsi) 1987, (Auringonpimennys) 1989
Sivuja: 341
Pisteet: 4.5/5

Hyvät lukijat! Jälleen yksi hieno elämäkerta luettuna. Aira Samulinin kirjoittamat ja yhteisniteenä julkaistut elämäkerrat Soturi ja sunnuntailapsi sekä Auringonpimennys ravistelevat ja koskettavat. On kauan kun olen lukenut näin koskettavan kirjan. Tuli vuodatettua isoja kyyneleitä tätä lukiessa. Aira Samulinin elämä ei ole todellakaan ollut helppoa, ja kirja riipaiseekin paikoitellen todella syvältä.

Soturi ja sunnuntailapsi alkaa Samulinin lapsuudenajasta, jonka hän vietti perheineen aivan Suomen ja Venäjän rajalla Karjalassa Hyrsylänmutkassa. Elämä oli rajaseudulla köyhää ja vaatimatonta. Perhe joutui lisäksi muuttamaan usein Samulinin isän työn vuoksi. Koulut vaihtuivat taajaan, kaikesta oli pulaa ja Airan elämä vanhimpana eloon jääneenä lapsena ja äidin toisena kätenä oli kovaa. Kuolema vieraili perheessä ja suvussa tiuhaan. Sodan syttyminen ja isän sotaanlähtö, perheen evakkomatka ja päätyminen pommituksen keskellä rimpuilevaan Helsinkiin lisäsivät entisestään pelkoa ja menetyksiä. Kaiken keskellä Aira halusi vain käydä koulua, ihastua poikiin ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Auringonpimennys kertoo Aira Samulinin sodanjälkeisestä elämästä. Sodan jälkeen elämä tuntui helpommalta. Kuvaan astuivat nyt vahvasti Aira Samulinin rakkaudet; tanssi, bisnes ja tanssin pyörteistä löytynyt tummahiuksinen Helge Samulin. Vielä edellisessä avioliitossa oleva Helge Samulin valloitti nuoren Airan sydämen lähipiirin varoituksista huolimatta. Pariskunta päätyy naimisiin ja saamaan kaksi suloista lasta; Pirjon ja Jarin. Elämä näyttää ulospäin kaikin puolin onnelliselta, mutta kodin seinien sisällä eletään lamauttavassa pelossa Helgen väkivaltaisuuden ja alkoholismin vuoksi. Pirjon sairastuminen skitsofreniaan nuorella iällä, ja Airan taistelu omistushaluista Helgeä vastaan vaativat veronsa. Mutta uusi päivä koittaa jälleen synkän yön jälkeen.

Kommentit

  1. Voi että, ihanaa kun luit nämä elämäkerrat ja vaikutuit näistä noin kovasti! Minuunkin nämä ovat jättäneet pysyvän jäljen, muistan kirjat vieläkin elävästi vaikka lukemisesta on lähemmäs parikymmentä vuotta. Rankkaa ja koskettavaa luettavaa, ja pakko on sanoa että käsitykseni Aira Samulinista muuttui kirjat luettuani täysin. Mikä upea, vahva ja viisas nainen!

    VastaaPoista
  2. Sara, juuri sinun blogistasi sain kipinän lukea nämä elämäkerrat. Suurkiitos! :) Kävin muutama päivä sitten taas lukemassa elämäkertavinkkejä blogissasi ja seuraavaksi vuorossa on Jäähyväsiet Einolle. Taidan tarvita lisää nenäliinoja..

    VastaaPoista
  3. Mukavaa! On aina ihanaa kuulla että joku on saanut blogistani mieluisia lukuvinkkejä! :) Ja Jäähyväiset Einolle on myös hieno ja vahvasti koskettava kirja! Kannattaa varata niitä nenäliinoja... ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit