Annika Sundbaum-Melin: Sinkkuäidin juoksuaika

Annika Sundbaum-Melin: Sinkkuäidin juoksuaika
Alkuteos: Singel i Sumpan, 2001
Kustantaja: Nemo, 2001
Sivuja: 278
Pisteet: 2/5

Hyvät lukijat. Iski pieni flunssa ja lähetin mieheni kirjastoon hakemaan vähän parantavaa luettavaa. Mies oli tehnyt mielenkiintoisia valintoja kirjastossa ja palasi mukanaan Annika Sundbaum-Melinin omaelämäkerrallinen Sinkkuäidin juoksuaika ja J.G. Jungin Unia, ajatuksia, muistikuvia. Kallistuin kurkkukivussani ensin mainitun kirjan puoleen, sillä se vaikutti viihdyttävältä. Kaduin päätöstäni aika pian.

Sinkkuäidin juoksuaika koostuu päiväkirjamerkinnöistä vuoden ajalta. Alussa tulee ero. Kirjan alku ja rankan eron käsittely on koskettavaa ja ehdottomasti kirjan parasta antia. Kirjoittaja tajuaa alkujärkytyksestään selvittyään, että on yhtäkkiä 10 vuoden parisuhteen jälkeen vapaa. Vapaa! Kotona on kylläkin kolme lasta, mutta se ei tunnu estävän vapaudesta riehaantunutta pian nelikymppistä tuoretta sinkkua!

Alkaa hektinen baarielämä ja miesten pokaaminen. Viinaa, tupakkaa, seksiä ja valvottuja öitä. Kirja voisi olla kepeydessään mukava viihdepala jollei sinkkuäidillä olisi lapset kotona odottamassa ja kaipaamassa. En ole supernipottaja (ehkä pieni kuitenkin) ja mielestäni vanhemmat saavat käydä välillä tuulettumassa. Mutta ei lasten kustannuksella! Kirjassa lapset tuntuvat olevan hunningolla ja sen lukeminen sattuu. Kahdeksanvuotias isosisko huolehtii vajaa kaksivuotiaasta pikkuveljestä äidin huidellessa humalassa. Äiti myös bilettää kotona kovassa kännissä lasten ollessa paikalla. Rahat menevät äidin vaateostoksiin, kun lapset tarvitsisivat kipeästi uudet kengät. Olenko minä liian kriittinen vai tuntuuko tämä muistakin väärältä?

Kirja herättää sinänsä hyvää pohdintaa siitä mitä äideiltä ja äitiydeltä oikein odotetaan. Millainen äidin pitäisi olla? Monet äideistä kokevat syyllisyyttä ja riittämättömyyttä (kaikki?). Itse asetetut vaatimukset ovat korkealla. Tämän kirjan äiti ei ole täydellinen eikä esitä sellaista. Sinänsä vapauttavaa mutta kohtuus kaikessa. Kirjan luettuani tunsin oloni huteraksi. Kirjasta jäi pinnallisesta viihdyttävyydestään huolimatta apea olo.

Kommentit

Suositut tekstit