Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: La solitudine dei numero primi, 2008
Kustantaja: WSOY, 2010
Sivuja: 298
Pisteet: 4.5/5

Hyvät lukijat! Minun oli hyvin vaikea aloittaa Paolo Giordanon (lähes yhtä vaikeaa kuin kirjailijan sukunimen oikein kirjoittaminen!) romaani Alkulukujen yksinäisyys. Jotenkin kirjan kansi ja synkkä teema työnsivät minua poispäin. Mutta sitten kun lopulta tartuin kirjaan, en enää päästänytkään siitä irti.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, Alice ja Mattia. Alice kantaa ruumiissaan fyysisiä arpia lapsuuden kokemuksistaan, Mattiaa puolestaan piinaa syyllisyys kadonneen sisarensa kohtalosta. Lisäksi Mattian osana on olla matemaattisesti äärimmäisen lahjakas. Ja molemmat haluaisivat olla vain aivan tavallisia lapsia ja nuoria.

Alice ja Mattia kohtaavat koulussa ja löytävät toisistaan kohtalotoverit. Erilaisuus muista yhdistää heidät tiukasti. Molemmat ovat salaa rakastuneet toisiinsa, mutta aika ja tilaisuus lipuvat ohitse. Tulevatko he aina olemaan yhtä yksinäisiä kuin alkuluvut, jotka eivät koskaan saavuta toisiaan? Vai tuleeko heillekin vielä uusi mahdollisuus?

Kirja oli nautinnollinen luettava, vaikka henkilöhahmoja olisi halunnut mennä neuvomaan ja ravistelemaan henkisesti. Tarttukaa nyt hyvät ihmiset hetkeen! Tämä kirja toimiikin hyvänä herättelijänä. Kannattaa yrittää toteuttaa se mistä unelmoi elämässä. Toisaalta joskus mahdollisuudet menevät ohi suun, ja vasta jälkikäteen havaitsee, että näinhän sen juuri pitikin mennä. Alkulukujen yksinäisyys on hieno, valtavirrasta raikkaasti poikkeava, mutta silti helppolukuinen ja mukaansatempaava kirja. Suosittelen!

Kommentit

  1. Tää oli mun mielestäni vuoden parhaimpia lukukokemuksia, eikä ollenkaan niin synkkä, mitä olisi ens alkuun saattanut kuvitella. Löysin siitä paljon positiivistakin! :)

    VastaaPoista
  2. Haluaisin lukea tämän. Kirja oli jonkin verran blogeissa esillä aiemmin, mutta sitten vähän unohdin sen. Täytyy taas laittaa korvan taakse!

    VastaaPoista
  3. Samat sanat Mirja! Kirjan luettuani ja laittaessani kannet kiinni olin vaikuttunut. Giordanohan on koulutukseltaan fyysikko joten kirjasta omalta osaltani teki mielenkiintoisen juuri luonnontieteen ja psykologian onnistunut sulautuminen. Lisäksi tunnistin itsessäni kirjan teemana kulkevan erilaisuuden kokemuksen.

    Karoliina: Kannattaa laittaa visusti korvan taakse! Tämä on erilainen mutta kuitenkin niin inhimillinen tarina :)

    VastaaPoista
  4. Täällä toinen, joka halusi lukiessaan passittaa päähenkilöt hoitoon tai ottamaan elämänhallintakursseja. Luin kirjan hyvin pikaisesti sen aloitettuani ja pidin siitä, että teoksen ahdistavuus piti kiinni minusta. Henkilöihin en ihastunut, en tiennyt halusinko heidän löytävän lopulta toisensa. Mutta oli virkistävä lukea hyvä kirja, jonka henkilöihin ei tarvinnutkaan yrittää samaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin tulee vastaan kirja, josta pitää, vaikkei pidä kirjan päähenkilöistä kovinkaan paljon. Tällainen harvinaisuus oli Alkulukujen yksinäisyys. Sympatiaa kyllä tunsin henkilöhahmoja kohtaan, ja jollain tasolla pystyin jopa samaistumaan heidän kaipuuseensa olla ihan kuten muutkin. Kaikkihan toivovat yleensä lapsena ja nuorena olevansa kuin muutkin. Nuorena aikuisena sitä yleensä vasta alkaa iloita erilaisuudesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit